Minnakoira kirjoittaa...

Vihreys on vihdoin palannut metsään! Kaikkien ykkösharrastusteni joukossa ehkä kaikkein ykkösin on metsässä vaeltelu. Tänään siis kirmattiin emännän kanssa kunnon lenkki ihanan vihreyden ympäröiminä.

Tässä poseerataan pikkusiskon kanssa :-).

Taisin jo kertoakin että minulle on tullut pikkusisko. Olin mukana hakemassa tyyppiä, ja täytyy myöntää, että välillä epäilytti, kun kävin matkalla nuuhkaisemassa pikkukirppua ulkoilujen aikana.

Minusta tuli nyt sitten isosisko. Käväisin pienellä reissulla pohjoisemmassa Suomessa, oltiin emännän kanssa tunnelmallisessa matkustajakodissa yötä, ja palatessa mukana oli yksi pieni tyyppi. Tyypin kanssa siinä matkalla vähän aina välillä pisulenkillä nuuskuteltiin, ja kotona tutusteltiin lisää.

Olin viime viikonloppuna jännän äärellä. Herättiin emännän kanssa sunnuntaiaamuna tavallista aikaisemmin, hotkaistiin aamiaiset ja lähdettiin reissuun. Parin tunnin köröttelyn jälkeen löysin itseni suuresta treenihallista, johon minulle pystytettiin oma yksiö. Asetuin sinne sitten tarkkailuasemiin tutulle matkapedilleni. Paikalla oli monenmoista...

Oltiin tänään kaverin kanssa retkellä. Meikäläinen johti retkikuntaa, ja keli suosi kirmailua.

Toko on kyllä välillä ihan silkkaa kapulankeplottelua. Mutta kun tykkään kapuloista kovin, niin mikäpä siinä! Tässä päivänä muutamana olin taas hallilla tapani mukaan innosta piukeena. Aloitin oma-aloitteisesti harjoitukset noutamalla maassa olevan ihanan keltaisen noutokapulan ja kirmaamalla sen kanssa kahdeksikon. Sanoisin että kympin arvoinen...

Muistan kuin eilisen päivän, kun sain ihka ensimmäisen puruluuni omalta ihmiseltä. Olin aivan natiainen, ja puruluu oli sellainen purutikku. Nopealla arviolla päättelin, että puruluu oli ehdottomasti puolustamisen arvoinen tökkäre, ja ryhdyin välittömästi ahmimaan tikkua samanaikaisesti tiukasti muristen.

Olen monesti mietiskellyt, millaista kotielämää muut koirat mahtavat viettää. Mulla on nimittäin ihan hirveästi kaikenlaista hommaa joka päivä.

Meillä on emännän kanssa tavoitteena, että hän koettaa kertoa minulle mahdollisimman selkeästi, mitä toivoo minun tekevän, ja minä puolestani yritän parhaani mukaan toteuttaa ohjeita. Kumpikin meistä yrittää aina parhaansa, mutta ollaan kyllä monta kertaa ihmetelty toistemme tulkintoja jonkin aikaa, ennen kuin yhteinen sävel on löytynyt.