Töppäilevä emäntä

Olen muuten aika tyytyväinen elämääni, mutta luulen, että kohdalleni on sattunut poikkeuksellisen tumpelo emäntä. Onhan se kiltti ja vie harrastamaan ja silleen, mutta kun se töppäilee niin kovin...

Ihan viimeisin tapaus oli viime yönä. Meillä on voimassa jatkuva lupaus, että jos koiralle tulee pissahätä yöllä, niin emännän voi aina herättää avaamaan oven puutarhaan. Näin siis tein. Emäntä kompuroi kanssani alakertaan, ja minä loikin sitten avatusta ovesta puutarhaan. Kyykkäsin. Ei tuntunut hyvältä. Kiertelin hieman puutarhassa ja kyykkäsin uudelleen. Tuntui ikävältä, märältä ja kylmältä. Kuljeskelin puutarhassa hieman hämmentyneenä ja palasin sisälle toteamaan, että minulla oli juoksupöksyt jalassa. Oli aika ryhtyä puhdistautumistoimiin. Emäntä ei edelleenkään tajunnut vaan könttyröi takaisin sänkyyn. Tein parhaani tullakseni taas salonkikelpoiseksi, ja lopulta hiippailin kehotuksesta takaisin sänkyyn. Siellä jatkoin siistiytymistä, ja loppujen lopuksi etanahoksottimilla varustettu emäntäkin älysi, että jotakin oli pielessä. Saatiin sitten pöksyt riisuttua ja suihkuteltiin meikäläisestä pois pissanhajuja. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Meidän perheessä normaali iltaruoka-aika on aika aikaisin, iltapäivällä kolmen ja neljän välillä. Ollaan siis pikkusiskon kanssa siihen aikaan nälkäisiä. No, yhden kerran kävi sitten niin, että lähdettiin jo päivällä reissuun. Tarkkailin huolellisesti, että emäntä pakkasi meidän koirien ilta-ateriat mukaan. Kyllä pakkasi joo. Mutta ei  muistanut koskaan antaa niitä sitten. Palattiin kotiin joskus yömyöhään, kun vatsat olivat kurnineet tuntikausia, ja sitten emäntä yllätyksekseen löysi koiranmuonarasiat repusta koskemattomina. Syötiin siinä sitten keskellä yötä jo puoliksi nälkiintyneinä.

Ruoka-asiat ovat kyllä joskus kääntyneet onnekkaastikin. Eräänä kauniina iltapäivänä näet saimme iltapäiväruoat jo hieman tavallista aikaisemmin, kun satuttiin olemaan keittiössä otolliseen aikaan. Oli ilmeisesti emännälle itselleenkin sen verran epätavallinen tapaus, että reilun tunnin päästä hän alkoi puoliääneen miettimään, joko sen päivän iltaruoat oli annettu vaiko ei. Päätyi sitten antamaan muonaa toiseen kertaan, eikä me pikkusiskon kanssa mitenkään protestoitu tupla-annoksia.

Onkohan muilla käynyt parempi emäntäonni...? 

#bordercollie #koiranelämää #koirakoti