Oman ihmisen vastuulla on koiran koko elämä

Lemmikkikoira elää - jos kaikki menee hyvin - noin kymmenen, jopa viisitoista vuotta. Koko elämänsä ajan koira on riippuvainen oman ihmisensä tai perheensä päätöksistä. Koira saa ruokaa, jos ihminen sitä antaa. Koira pääsee retkelle tai kavereita tapaamaan, jos ihminen sen sinne vie. Ihmisen valinta on myös, jos koira viettää suurimman osan elämästään yksin kotona odottamassa. 

Koira on tunteikas otus, aivan kuten me ihmisetkin. On kohtuullista, että koira saa myös ilmaista tunteitaan. Koira voi hämmästyä, olla iloinen tai suorastaan riemuissaan. Koira voi pelätä, olla surullinen tai masentunut. Se, miten me ihmiset järjestämme koiran elämän, millaisiin tilanteisiin me sen viemme ja miten me suhtaudumme koiraan ja sen toimiin, vaikuttaa suoraan siihen, millaisia tunteita koira ainutlaatuisen elämänsä päivinä kokee. 

Nykyään ymmärretään, että koira voi paremmin, kun se pystyy omalla toiminnallaan myös vaikuttamaan asioihin. Jos suhtaudumme koiraan kuin huonekaluun, jonka tulee olla huomaamaton ja passiivinen, kunnes me sitä kutsumme, sammutamme koirassa olevan oma-aloitteisuuden ja aloitekyvyn. Jos taas vastaamme myönteisesti sopiviin koiran tekemiin aloitteisiin, koirakin saa olla aktiivinen toimija. Pystymme viestimään koiran kanssa paljon syvemmällä tasolla, ja koiran halu ja kyky tarjota toimintaa myös harrastuksissa vahvistuu, kun se saa käyttää omaa päätään. 

Vuorovaikutus koiran kanssa antaa ihmiselle paljon. On reilua, että myös koira saa elää onnellisen ja rikkaan elämän ihmisensä luona. Jos ihminen niin päättää, koiran elämä kodissa päättyy. Koira puolestaan ei voi jättää heippalappua pöydälle ja häipyä etsimään parempaa elämää muualta. Oman ihmisen vastuulla on koiran koko elämä.

Hieman samasta aiheesta: Koiraharrastus, koiran harrastus

#koiranelämä #onnellinenkoira #koiranpito