Mitä tulinkaan opettaneeksi koiralle

Yksi koiran kanssa puuhastelun hauskimpia puolia on, että usein huomaa opettaneensa koiralle jotain ihan muuta kuin oli suunnitellut.

Olemme koirani kanssa treenailleet säännöllisesti tokon hyppynoutoja, ja ne ovat olleet sille varsin helppoja tehtäviä. Hieman epäselvyyttä tosin on ollut siitä, milloin este hypätään vain yhteen suuntaan (erikoisvoittajaluokan kiertohyppynouto) ja milloin molempiin (avoimen luokan hyppynouto). Koirani tuntuu oikeutetusti olevan sillä kannalla, että myös avoimen luokan tehtävässä menomatkalla voi joskus juosta esteen ohi, kunhan tullessa on kapula suussa. Koirani on siis selkeästi pohtinut tehtävää ja päätynyt tähän täysin loogiseen johtopäätökseen.

Olen usein palkannut koiran hyppynoudon jälkeen sivulta istumasta siten, että lelupalkka on minulla valmiina selän puolella takin alla, josta sen sitten vetäisen koiralle leikkiä varten. No, pari kertaa peräkkäin kävi sitten niin, että vetolelun varsi roikkui vahingossa näkyvissä selkäni takana. Joten pian sivulletulon jälkeen koira arvioi itse suorituksen olleen palkan arvoinen ja nappasi oma-aloitteisesti nenänsä vieressä tyrkyllä olleen lelun suuhunsa.

Niinpä huomasin opettaneeni koiralleni muutamalla toistolla hauskan toimintatavan, jossa hyppynoudosta sivulle tultuaan koira odottaa sekunnin ja tuikkaa sitten mustan suippokuononsa toiveikkaasti takkini selkäpuolen alle löytääkseen sieltä lelun. Näin siitä huolimatta, että mitään lelua siellä ei ole, sen enempää näkyvissä kuin näkymättömissä. Suoritus näyttää sivusta katsoen varsin hupaisalta. Hymyilyttää. Koirat ovat ihania!

#koirankoulutus #toko #kiertohyppynouto #hyppynouto #koiraoppii