Kepit löytyy!

Kuten kuvasta näkyy, meikäläinen käväisi keppimetsällä, ja ihan naurattaa kun tässä esittelen saalista. 

Emännät ovat kiinnostuneita omituisista asioista. Kuten kepeistä. Metsässä. Ja siellähän siis keppejä riittää. Jo aivan pikkuisena huomasin, että emännälläni tuntuu olevan ihan omat kepit, jotka ovat hänelle äärettömän tärkeitä. Vain nuo omat kepit kiinnostavat, eivät muut metsän kepit vaikka olisivat kuinka kauniita tai hyvänhajuisia.

Tämä emännän keppi-innostus paljastui, kun pentusena olimme yhdessä metsässä, ja sitten emäntä ylpeänä esitteli pientä keppiä kädessään. No, minähän esitin kohteliaasti kiinnostunutta, ja siinä sitten emännän ja kepin kanssa seurusteltiin ja keppiä heiteltiin vähän metsänreunaan ja minä kävin sitä sitten noukkimassa emännälle takaisin. Saatoinpa muutaman naminkin aina naukata vaihtokaupassa emännän kädestä.

Emännän merkillinen keppifetissi kehittyi pian semmoiseen suuntaan, että hän kaivoi retkellä taskusta keppejä esiin, vei ne metsään ja hukkasi ne sinne. Tumpeloa, sanoisin. Mikä neuvoksi? Tuotapikaa huomasin, että emännän reitti oli helppo selvittää. Katsoin siis nenälläni, mistä emäntä oli kulkenut, ja kävin nappaamassa kepit talteen. Emännän kepithän tunnistaa siitä, että niistä leijailee jo kaukaa nenään emännän hajua, kun vähän nuuskuttelee. Hassua muuten, että emännältä oli usein tippunut myös muutama kuivanappula matkan varrelle. Aluksi nappailin niitäkin ohimennen suuhuni, mutta sitten jätin ne sikseen ja keskityin kepinetsintään.

Innostuin sitten minäkin yhä enemmän näistä kepeistä, ja ollaan emännän kanssa kehitetty keppien jäljestämisestä yhteinen intohimo. Emännän vahvuuksia on, että hän on hyvä hukkaamaan keppejä metsään ja löytää silti jotenkin aina tiensä takaisin lähtöpaikkaan. Meikäläinen vartoo tovin ja suuntaa sitten emäntää liinassa raahaten metsään seurailemaan samaa reittiä ja poimii matkan varrelta arvokkaat kepit talteen. Emäntä on mukana lähinnä kantamassa löydettyjä keppejä.

Erään kerran kun olimme taas poimimassa keppejä jäljeltä, minä painalsin kiireessä yhden emännän kepin ohi. Vaikka emäntä on aivan nenätön, hän jotenkin huomasi tuon kepin ja poimi sen ylös. Ja tästä seuraavasta olen kyllä vieläkin katkera. Sen sijaan että olisimme sitten yhdessä juhlistaneet kepin löytymistä, emäntä j u h l i  y k s i n eikä huolinut minua mukaan! Minusta tuntui, että emäntä petti minut ja loukkasi syvästi tunteitani. Suivaantuneena otin opiksi, ja muutaman viikon ajan pidin minäkin löytämäni kepit tiukkailmeisesti itselläni enkä tuonut niitä emännälle päinkään.

Ei ole muuten reitin selvittäminen aina ihan yksinkertaista, kun emäntä on toilaillut metsässä mutkia matkaan. Emännälle ei tunnu juurikaan jäävän muistikuvaa kulkemastaan reitistä, joten pulmatilanteessa hänestä ei ole apua, vaan minä yksin olen vastuussa jäljen seuraamisesta. Olen pikkuhiljaa huomannut, että jäljen hukkuessa kannattaa usein kulkea nuuskunenä tarkkana ympyrää, jotta uusi kulkusuunta taas löytyy. 

Vaan on tämä kyllä kiva harrastus! Meinaa aina tulla itsellekin tippa silmään, kun näkee miten emäntä riemastuu, kun keppi kepin jälkeen saadaan pelastettua metsästä talteen. Yhdessä siinä sitten ihastellaan keppejä ja iloitaan onnistumisesta.

#jäljestys #kepinetsintä #keppimotivaatio #metsäjälki #koiraharrastus #metsä #luonto