Kaverit, me koirat kellutaan!

Korviini on kantautunut huhuja, joiden mukaan meitsi ei osaisi uida. Tämä ei pidä paikkansa. Enää. 

Se oli eräs keväinen toukokuun päivä tänä vuonna, kun olimme emännän kanssa taas kerran tutun järven rannassa. Meikäläisellä uimaliivit päällä ja kaikki valmista esineiden noutamiseen vedestä. Suoritin innokkaasti ja oma-aloitteisesti noutotehtäviä kahluusyvyydeltä. Mutta se kohta. Jossa jalat irtoavat pohjasta. Epäilytti syvästi.

Sattui sitten paha tilanne, kun en enää yltänyt lempifrisbeehini kahlaamalla. "Ei hätää", sanoi emäntä, "mennään yhdessä". Emännän vierellä olo oli vähemmän epävarma, ja pienellä avustuksella pärskyttelin hätäisesti metrin verran ulos kahluusyvyydeltä noutamaan frisbeetäni, vaikka kieltämättä vieläkin hirvitti. Ihme ja kumma -- huomasin että itse asiassa kelluin veden päällä!! Siis me koirat kellutaan veden pinnalla! 

Ja siitä se sitten alkoi! Kipaisin näet saman tien tuon frisbeen kanssa vesirajaan ehdottelemaan emännälle, että sen voisi heittää uudelleen veteen. Näin tehtiin. Emäntä kysyi, mennäänkö yhdessä, ja mehän mentiin taas ihan vierekkäin. Emännän vierellä ensin kahlaten ja sitten keveästi kelluen ja tassuilla kauhoen hain taas tuon ihanan esineen vedestä. Pian en enää jaksanut odotella emäntää vaan menin ihan itse. 

Tästä alkoi sitten meikäläisen vesipelastusura. Josta todisteena yllä oleva valokuva, jossa pelastan siis vedestä keppiä. :-)

#koira #koiraui #koirauinti #vesipelastus #vepe