Elämää isosiskona

Taisin jo kertoakin että minulle on tullut pikkusisko. Olin mukana hakemassa tyyppiä, ja täytyy myöntää, että välillä epäilytti,  kun kävin matkalla nuuhkaisemassa pikkukirppua ulkoilujen aikana.

Tyyppi tuli sitkeästi meille sisälle kotiin asti. Siinä hetken vielä harkitsin miten suhtautua, mutta aika pian tuli mieleen, että minähän olin siis itsekin pikkusisko, kun puolitoista vuotta sitten muutin Ruotsista tänne. Oli ihanaa, kun silloinen luppakorvainen isosiskoni saman tien otti minut hoteisiinsa ja toivotti tervetulleeksi.

Joten päätin tehdä samoin. Aloitin heti ensimmäisenä iltana leikit pikkutyypin kanssa hammaspainilla. Tyyppi ei ollutkaan hullumpi leikkikaveri. Pienestä koostaan huolimatta se oppi parissa päivässä myös roikkumaan hampaillaan vetolelun toisessa päässä, kun vedettiin lelua kilpaa lattialla. Tämäkin oli muuten sellainen leikki, jonka oma luppakorvainen isosiskoni aikoinaan minulle opetti. 

Olen ruvennut tykkäämään tyypistä, kun ollaan tutustuttu paremmin. Meillä sujuu leikit hyvin, ja puruluitakin vaihdellaan aina sujuvasti toisiltamme niitä nappaillen. Jos haluan, niin tokihan minä isompana ja vahvempana sitten lempeästi järjestän tärkeät esineet haltuuni. 

Välillä ollaan tyypin kanssa kahdestaan kotona. Tuntuu kyllä mukavalta, kun siitä on seuraa. Toisaalta välillä on ollut kiva päästä emännän mukaan kahdestaan reissuille mukaan, kun tyypillä on ollut hoitaja. Saan sitten levätä omassa rauhassa ja treenailla juttuja kahden kesken emännän kanssa.

Nyt jo odottelen, että tyyppi kasvaisi vähän isommaksi. Päästäisiin sitten kunnolla irrottelemaan ulkona ja näyttäisin sille kaikki tärkeät paikat. Toivon myös, että luonto muuttuisi pian taas takaisin ihanan vihreäksi!

#kaksikoiraa #koiranelämää #koiranpentu #bordercollie